Kisiksen ja Finlandia-talon kaarevat muodot
KOLUMNI Töölönlahden tietämillä on kulkenut kaikenlaista palloilijaa.
Ennen kuin Kisahallista tuli Kisahalli, se tunnettiin Messuhallin nimellä. Sen suojissa on nähty ja kuultu monenlaista, iskelmäparaatista koiranäyttelyyn ja Louis Armstrongista Beach Boysiin ja puna-armeijan kuoroon.
Vuonna 1975 omistajaksi tuli Helsingin kaupunki ja nimeksi Töölön Kisahalli. Siitä lähtien Kisis on ollut jokanaisen ja -miehen treenauspaikka ja liikuntaviraston koti.
Kisahallista löytyy tilat monelle palloilulajille, myös muille liikuntalajeille miekkailusta telinevoimisteluuun. Sen korkean ja kaarevan katon alla ei haittaa, jos takakentän libero saa pelastettua tilanteen nostamalla lentopallon taivaisiin. Mutta Kisiksen legendaarista mainetta ei selitä pelkästään terveen elämäntavan ylläpito. Helsingin poliisit ovat myös lähestyneet hallia usein työtehtävissä, tuomalla ”kolmenelosia Jötöön” eli juopuneita henkilöitä Kisahallin selviämisasemalle. Asiakkaiden joukossa on alkoholin kanssa pelanneita monelta eri sarjatasolta.
Reilu kilometri kaakkoon ja vastaan tulee rakennus, jossa kaarevuus ja aaltoilu näkyy jokaisessa yksityiskohdassa. Kyseessä on kuitenkin erilainen aaltoilu kuin naapuritalon katossa. Kuortaneen pyyteetön lahja maapallon arkkitehtuurille, Hugo Alvar Henrik Aalto suunnitteli Finlandia-talon vuonna 1962. Talo valmistui yhdeksän vuotta myöhemmin.
Aalto palloili myös alvariinsa ulkomailla visioilleen innoitusta hakemassa, varsinkin Italiassa. Hän mieltyi kukkuloilla olevien pienten kaupunkien kaareviin muotoihin. Alvar tokaisi joskus kauneuden olevan aina tuskan aiheuttaja. Kun kerran on saanut siitä hetkenkään nauttia, kärsii jokapäiväisen rumuuden ympäröimänä.
1960-luvulla Siennan kaupunginisät pyysivät Aaltoa suunnitelemaan kaupunkiin uuden kulttuurikeskuksen. Keskus olisi muodostunut teräväprofiilisesta Carraran marmorilla päällystetystä rakennuksesta. Suunnitelma ei koskaan toteutunut, ainakaan Italian maaperällä.
Finlandia-talon marmorilaattakeskustelu tulee säännöllisin väliajoin näkyviin kuin taivaalle ilmestyvä komeetta. Vuonna 2022 alkaa perusparannus, jonka aikana talo pysyy käytössä. Talon suojelupäätöksessä vuodelta 1993 ei puhuta marmorista mitään.
Omaan silmääni käpertyneet marmorilevyt näyttävät hienommilta kuin suorat. Kun italialainen marmori kohtasi suomalaisen luonnon, tuloksena oli ainutlaatuisen kansainvälinen design. Nyt levyissä on luonnon omaa muotoilua, jota Alvarkin olisi arvostanut. Tasalaatuisen tylsää rakennuslevyä nyt näkee missä tahansa muuallakin.