KOLUMNI: Kirjaston kotiinpaluu
Keskustakirjasto Oodi aukeaa joulukuussa.
Mannerheimintien varressa oli ennen kirjasto. Se purettiin hotellien tieltä. Pian ympyrä sulkeutuu, kun Oodi aukeaa.
Viitisenkymmentä vuotta sitten Töölössä kilpailtiin harvinaisessa lajissa. Kyseessä oli hotellien rakentamiskilpailu, joka päättyi tasapeliin vuonna 1972, kun Inter-Continental ja Hesperia valmistuivat Mannerheimintien varteen.
60-luvulla Helsingissä alettiin elää vanhan purkamisen kautta. Talouden kasvu oli päässyt vauhtiin ja matkailijamäärät olivat kasvaneet muun muassa Helsingin olympialaisten houkuttamana.
Suunnitteluideologiat tavoittelivat modernia kansainvälisyyttä, niissä esiintyi nimiä kuten Corbusier, Jane Jacobs ja Bauhaus.
Ennen hotelleja kyseisessä korttelissa sijaitsi monenlaista: vanhoja taloja, puistoa ja ruusutiheikköä sekä kirjasto. Siellä oli Ruotsin armeijan sairaala, myöhemmin venäläinen tykistöyksikkö kasakoineen.
Osoitteessa oli asunut myös kaikenlaista hyyryläistä. Töölön sivukirjasto oli keltainen kivitalo, joka rakennettiin aikoinaan venäläisen sotaväen apteekiksi. Kirjastoon noustiin Kivelänkadun puolelta vanhan puutalon ja Unionin huoltoaseman välistä. Talon kaarevien holvikattojen alla kokonainen sukupolvi ehti lehteillä Gogoleita ja Ahoja kaakeluunien lämmössä. Vanha sai kuitenkin väistyä, rakennustarmon tieltä sai mennä myös kirjasto.
Vaikka uudistushanke puhutti aikanaan paljon, ovat suurhotellit nykyään sulautuneet luontevaksi osaksi Töölöä. Intercontinental on nykyään Scandic Park Helsinki, osa pohjoismaista hotelliketjua. Hotelli Hesperia on välillä ottanut nimen Radisson SAS Hesperia ja on nykyään nimeltään Crowne Plaza. Epäselvien tietolähteiden mukaan Hesperian yökerhossa oli kaupungin parhaat bileet 2000-luvun alkuun saakka. Kimmo Kaivannon teräksinen veistos Oodi 60 000 järvelle sai paikan Hotelli Hesperian edestä, jossa se kurkottaa edelleenkin kymmeneen metriin. Tamperelaisia saattaa kiinnostaa, että sama mies suunnitteli myös Tapparan logon.
Rakennussuojelun käännekohta lienee Heimolan ”eduskuntatalon” yöllinen purkaminen vuonna 1969. Vanhojen talojen suojelua on helppo romantisoida. Vaikeusaste nousee, kun pitää päättää, minkä ajan esteettiset arvot ovat ne oikeat ja kuka maksaa viulut. Vanhojen talojen epäkäytännöllisyyskin usein kätketään aidon elämän ihastelulla.
Joskus on uudessa vara parempi. Helsingin keskustakirjasto Oodi avaa ovensa vuoden lopulla, kirjasto tulee takaisin uudistuneena. Uusi Oodi kurottaa jopa korkeammalle kuin Kimmo Kaivannon versio. Siinä on 100 000 kirjaa, yhdeksänmetriset julkisivulasit, kaupunkiverstas ja ilmainen wc. Mitä muuta voi töölöläinen tarvita?
